Matkalle lemmikin kanssa
Eläimen kanssa matkailevan kannattaa tutustua kohdemaan, kauttakulkumaiden ja Suomen maahantulomääräyksiin. Lemmikin tulee olla tunnistusmerkitty mikrosirulla (tatuointi hyväksytään, jos tehty ennen 3.7.2011) ja rokotettu. Rabiesrokote on pakollinen, muut rokotukset suositeltavia, kissalle kolmoisrokote (kissarutto, herpes- ja calicivirus) ja koiralle nelosrokote (penikkatauti, parvoripuli, hepatiitti ja parainfluenssa) sekä leptospirarokote.
Matkustavalla lemmikillä (koira, kissa, fretti) tulee olla EU-passi. Passin myöntää eläinlääkäri tunnistusmerkitylle ja rabiesrokotetulle eläimelle.
Ennen Suomeen paluuta on koira loishäädettävä ekinokokin varalta noudattaen joko 28 vrk:n sääntöä tai loishäätämällä koira ulkomailla paikallisen eläinlääkärin vastaanotolla 1–5 vrk:tta ennen Suomeen paluuta. Loishäädöt merkitään passiin eläinlääkärin toimesta. Usein kysyttyä ekinokokkilääkityksestä
Maakohtaiset ennaltaehkäisevät loishäätötarpeet on hyvä selvittää ennen matkaa. Ehkäistäviä sairauksia rokotettavien lisäksi ovat mm. leishmanioosi, sydänmatotartunta sekä punkki- ja kirppuvälitteiset sairaudet.
Leishmania tarttuu hietasääsken (Phlebotomus) pistosta. Leishmanian oireet ovat moninaiset, tyypillisimpiä ovat ihomuutokset, imusolmukkeiden suurentuminen ja kuumeilu. Sairaus aiheuttaa maksa-, munuais- ja pernavaurioita. Sairauteen ei ole täydellisesti tehoavaa lääkitystä, sillä useimmissa tapauksissa lääkitys ei poista infektiota kokonaan. Lieväoireinen potilas voidaan saada oireettomaksi lääkityksellä, jonka kesto on 6–12 kk. Sairaus voi uusia. Hietasääskien karkottamiseksi suositellaan Scalibor®-pantaa tai Bayvantic®-paikallisvaleluliuosta. Maissa, joissa leishmaniaa esiintyy, on sitä vastaan rokote. Rokotetta suositellaan siellä lähinnä ulkokoirille. Leishmania katsotaan zoonoosiksi eli se voi tarttua ihmiseen.
Sydänmato (Dirofilaria immitis) tarttuu hyttysen piston välityksellä kissoihin ja koiriin. Sairautta on alun perin esiintynyt lähinnä trooppisissa maissa. Nykyään se on yleinen Pohjois-Amerikassa, Välimeren maissa, Portugalissa. Sairautta tavataan myös muualla manner-Europpassa ja Iso-Britanniassa. Sydänmadot tukkivat verisuonia ja aiheuttavat potilaalle hengenvaarallisen tilan. Sydänmatotartunnan hoito on vaikeata, se vaatii pitkäaikaisen lääkityksen eikä ole vaaraton potilaalle. Sydänmatotartunnan ehkäisemiseksi eläin lääkitään kuukausittain eläinlääkärin määräämällä reseptilääkkeellä. Lääkitys aloitetaan 6–8 viikkoa ennen matkaa ja jatketaan kunnes eläin ollut kotona vähintään 4 viikon ajan.
Kirput ja punkit välittävät useita sairauksia kuten anaplasmoosia, babesioosia, borrelioosia, ehrlichioosia. Sairauksien ehkäisyn kannalta on tärkeätä, että kirput ja punkit karkotetaan eläimestä. Loishäätölääkitys kannattaa aloittaa ennen matkaan lähtöä.
Punkkien torjunta
Punkkikausi on alkanut!
Suomessa merkittävimmät puutiaisvälitteiset sairaudet koiralla ovat anaplasmoosi ja borrelioosi. Myös puutiaisaivokuume on mahdollinen, mutta erittäin harvinainen. Ihminen voi sairastua näihin kaikkiin. Ihmistartuntojen estämiseksi on tärkeää huolehtia lemmikin punkkisuojauksesta. Punkkivälitteiset sairaudet eivät tartu lemmikistä ihmiseen, mutta punkit voivat kulkeutua koiran ja kissan kyydissä sohvalle tai sänkyyn, ja sieltä edelleen ihmiseen. Kissaan punkkivälitteiset sairaudet eivät juuri tartu, mutta kissan punkkilääkityksellä suojataan ihmistä.
Suomessa yleisimmin tavattava puutiainen on Ixodes ricinus. Puutiaiset viihtyvät erityisesti kosteilla, pensaikkoisilla niitty- ja nurmikkoalueilla. Ne eivät putoile puista, kuten joskus on luultu.
Punkilla on erikokoisia kehitysmuotoja ja nämä kaikki levittävät sairauksia. Haastavia punkkisyynin kannalta ovat muutaman millimetrin kokoiset toukkamuodot. Päivittäinen punkkisyyni on aina tarpeen lemmikille ja omistajalle lääkityksestä ja rokotuksesta huolimatta.
Miten poistan punkin?
Helpoimmin punkki irrotetaan punkkipihtejä tai -lassoa käyttäen. Irrotin asetetaan punkin ”kaulaan”, mahdollisimman lähelle ihoa, ja tehdään kiertoliikettä, jolloin punkki hellittää otteensa ja tulee yleensä kokonaisena ulos. Punkkia ei saa puristaa vatsasta, ettei punkin sisältö tyhjene lemmikkiin. Joskus punkin kärsän pää jää ihoon, mikä voi aiheuttaa punertavan patin puremakohtaan. Se on elimistön vierasesinereaktio punkin palasille, ei merkki borreliatartunnasta. Punkkia ei pidä irrottaa rasvan eikä alkoholin avulla, koska ne saavat punkin ”oksentamaan”, jolloin riski tautibakteerin siirtymisestä eläimeen lisääntyy.
Borrelioosi
Borrelioosin aiheuttaja on Borrelia burgdorferi -bakteeri. Arviolta 10–50 % punkeista kantaa borreliaa, mutta alueellinen vaihtelu on suurta. Tartunnan saaneista koirista vain 5–10 % sairastuu. Kissat ovat vielä huomattavasti vastustuskykyisempiä borrelia-bakteerille. Bakteerin siirtyminen puutiaisesta eläimeen vaatii vähintään 24–48 tunnin kiinnittymisen. Oireet alkavat vasta 2–6 kuukauden kuluttua tartunnasta.
Koiralla borrelioosin tyypillisimmät oireet ovat kuume, imusolmukkeiden suureneminen, nivelturvotus ja jalasta toiseen siirtyvä aaltoileva ontuma. Harvinaisissa tapauksissa voi ilmetä munuaisvaurioita ja sydän-, aivo- tai aivokalvontulehdusta. Ihmisellä tyypillisesti esiintyvää punoittavaa rengasta iholla pureman ympärillä ei koiralla yleensä havaita.
Koiran borrelioosia hoidetaan antibiooteilla. Jos hoito päästään aloittamaan ajoissa, on ennuste hyvä, ja toipuminen alkaa yleensä parissa päivässä. Osa koirista jää kuitenkin kantajiksi ja tauti saattaa uusia myöhemmin.
Apteekeista on saatavilla punkkitesti, jonka avulla voi selvittää kantaako yksittäinen punkki borreliaa.
Anaplasma
Anaplasma phagocytophilum on punkkivälitteinen bakteeri, joka aiheuttaa anaplasmoosi-sairauden. Jotta bakteeri siirtyisi punkista isäntäeläimeen, täytyy sen tässäkin tapauksessa olla kiinnittyneenä 24–48 tuntia. Usein pureman ja oireiden alkamisen väli on 1–2 viikkoa.
Tyypilliset oireet ovat kuume, ruokahaluttomuus, uneliaisuus, jäykkyys, lihaskipu ja apaattisuus, mutta myös muita oireita voi olla paljon.
Hoitona käytetään antibioottia ja oireet helpottuvat nopeasti, mutta eläin voi hoidosta huolimatta jäädä taudinkantajaksi.
Puutiaisaivokuume (TBE)
Puutiaisaivokuumeen aiheuttaa virus, joka saa aikaan tulehduksen keskushermostossa. Virus tarttuu puutiaisen syljen välityksellä minuuttien sisällä puremasta. Puutiaisen nopea poistaminen eivätkä lääkkeet suojaa tartuntaa, ainoa tapa on ennaltaehkäisy punkkien kiinnittymistä estävillä valmisteilla. Puutiaisaivokuumeen tarttuminen koiraan on kuitenkin erittäin harvinaista. Ihmisille on olemassa TBE-rokote, koirille ei.
Tartunnan saaneilla koirilla voi esiintyä kuumetta ja erilaisia keskushermosto-oireita, kuten vapinaa ja tasapainohäiriöitä. Tartunta voi kuitenkin olla oireeton tai vähäoireinen, mutta pahimmillaan koira voi menehtyä alle viikossa oireiden alkamisesta. Parantavaa hoitoa tautiin ei ole.
Mikä olisi sopiva punkkilääke koiralleni?
Punkkilääkkeellä voi olla joko karkottava ja tappava tai pelkästään tappava vaikutus. Lääkitys voidaan antaa joko ulkoisesti iholle (paikallisvaleluliuokset ja pannat) tai koiralle suun kautta. Punkkilääkkeistä osa on reseptivapaita, toiset vaativat reseptin. Kissoille ei saa käyttää koirien punkkivalmisteita.
Aineiden teho perustuu punkin hermoston toiminnan häiriintymiseen, mutta myrkky ei normaalisti vaikuta nisäkkäiden hermostoon. MDR1-geenin omaavilla (usein collie-sukuisia koiria, mutta saattaa esiintyä muissakin koirissa) voi olla suurentunutta herkkyyttä. Kissat ovat koiria herkempiä punkkimyrkyille.
Punkkilääkkeen karkottava vaikutus ehkäisee jo punkkien tarttumista turkkiin ja näin voidaan vähentää myös ihmisen riskiä sairastua punkkivälitteisiin sairauksiin. Tappavat lääkkeet nujertavat punkin sen saatua riittävän pitoisuuden lääkettä joko iholta ja karvoista tai imemällä verta.
Ulkoisesti käytettävien punkkivalmisteiden teho on levinnyt kattavasti lemmikin iholle noin kahden vuorokauden kuluttua aineen annostelusta / pannan asentamisesta. Eläimeen jo mahdollisesti aikaisemmin kiinnittyneet punkit tulee poistaa ennen valmisteen antamista. Aineet vaikuttavat punkkiin useimmiten jo ennen kuin se ehtii imeä verta, mutta jos punkki on jo kiinnittynyt, on turha jäädä odottamaan aineen imeytymistä. Ulkoisesti käytettävät valmisteet leviävät pieninä määrinä myös ihmiseen läheisen kontaktin myötä, esim. jos lemmikki nukkuu omistajassa kiinni. Joissain valmisteissa on myös erityisohjeita uimarikoirille, koska myrkyt ovat vahingollisia vesieliöille, ja pesut puolestaan voivat vähentää aineen tehoa.
Ulkoisesti käytettävissä valmisteissa on eroja myös ihon ärsyttävyyden suhteen. Mikäli lemmikilläsi ilmenee voimakasta kutinaa, kuolaamista tai harvinaisissa tapauksissa keskushermosto-oireita valmisteen annostelun jälkeen, on aineesta pyrittävä pääsemään eroon mahdollisimman pian. Panta on helppo poistaa kaulasta, minkä lisäksi eläin voidaan vielä pestä talineritystä vähentävällä shampoolla tai paremman puutteessa astianpesuaineella. Paikallisvaleluliuoksenkin vaikutuksen saa vielä pois shampoopesulla kahden ensimmäisen vuorokauden aikana. Jos eläimellä on ilmennyt neurologisia oireita, on syytä olla yhteydessä myös eläinlääkäriin. Haittavaikutuksista on hyvä tehdä ilmoitus Fimean haittavaikutusrekisteriin. Jos olet haittavaikutuksen vuoksi joutunut käymään eläinlääkärissä, tekee hän ilmoituksen puolestasi. Eläinlääkäri voi myös neuvoa jonkin muun punkkivalmisteen valinnassa.
Suun kautta annettavat lääkkeet vaikuttavat vasta kun punkki on imenyt verta. Lääkkeen kestoon ei vaikuta uiminen eikä niistä siirry ainetta ihmiseen. Sisäisesti annosteltavia valmisteita on kahdenlaisia; kerran kuussa annettavia tabletteja, joissa lääkeaineen pitoisuus on pienempi ja vaikutus lyhyt. Kolme kuukautta suojaavassa lääkkeessä lääkkeen pitoisuus on alussa korkea ja laskee hiljalleen. Molempien valmisteiden siedettävyys on ollut hyvä, mutta jos koirallasi on esiintynyt haittavaikutuksia pidempivaikutteisella lääkkeellä, voi olla, että se sietää paremmin lyhytkestoista valmistetta. Sisäisesti nautittavat punkkilääkkeet eivät estä koiraa tuomasta punkkeja turkissaan sisätiloihin. Punkkipillerin lisäksi voidaan käyttää myös ulkoisesti annosteltavaa lääkettä suojan tehostamiseksi.
Borrelioosia vastaan on olemassa myös punkkirokote, joka estää borrelia-bakteerin siirtymisen koiraan. Perusimmunisointiin annetaan rokote kaksi kertaa kolmen viikon välein kevättalvella, ennen punkkikauden alkamista. Tehosterokote annetaan vuosittain. Rokotteen tehoa ei ole pystytty luotettavasti mittaamaan, sillä se ei nosta mitattavia vasta-aineita koirassa, vaan ehkäisee bakteerin siirtymistä koiraan. Rokote ei suojaa koiraa muilta punkkivälitteisiltä sairauksilta eikä estä punkkien kiinnittymistä.
Mikään punkkilääke ei ole sataprosenttisen suojaava, joten punkkisyyni on syytä tehdä lääkityksestä huolimatta. Ilmaston lämmetessä uusia punkkilajeja ja punkkivälitteisiä sairauksia voi saapua Suomeen ja näin ollen eläinten punkkisuojaus on entistä tärkeämpää. Matkustavan lemmikin punkkisuojaus on todella tärkeää!
Uudemmat punkkilääkkeet ovat lainsäädännöstämme johtuen markkinoille tullessaan pääsääntöisesti reseptivalmisteita, joten reseptiluokitus ei kerro suoranaisesti lääkkeen tehosta. Lääkkeeksi rekisteröityjen tuotteiden teho, laatu ja turvallisuus on tutkittu tarkkojen viranomaismääräysten mukaisesti. Ei-lääkkeellisillä tuotteilla ei ole vastaavia vaatimuksia, jolloin niiden tehoa ei ole tarvinnut näyttää toteen eikä turvallisuudesta yleensä ole tutkittua tietoa. Esimerkiksi usein käytetty valkosipuli voi aiheuttaa koirille anemiaa eikä se estä punkkeja kiinnittymästä.
Yhteenveto valmisteista
Karkottavat ja tappavat valmisteet: Bayvantic, Exspot, Seresto (käy myös kissoille), Scalibor
Vain tappava vaikutus: Bravecto, Effipro (myös kissoille), Exproline (myös kissoille), Frontline comp (myös kissoille), Frontline (myös kissoille), Fyperix (myös kissoille), Nexgard, Prac-tic
Paikallisvaleluliuokset: Bayvantic, Effipro, Exproline, Exspot, Frontline comp., Frontline (myös sumute), Fyperix,
Prac-tic.
Pannat: Scalibor, Seresto
Purutabletti: Bravecto, Nexgard
Rokote: Trilyme
Kyyn purema
Useimmiten kohtaaminen kyyn kanssa tapahtuu lenkillä hakkuuaukeilla, peltojen ja soiden reuna-alueilla tai kallioilla. Talojen pihapiiriin kyitä houkuttelee ravinto. Kuivina kesinä pihanurmen ja kasvimaan kastelu houkuttelee sammakoita, joiden perässä tulevat kyyt. Pienjyrsijöille mieleisiä ravintopaikkoja kannattaa pihapiirissä välttää. Kyyt majailevat mielellään suojaisissa paikoissa kuten pensaikoissa, risukoissa ja romukasoissa.
Käärme ei yllä puremaan kovinkaan korkealle, joten omistajalla on hyvä olla saappaat. Vaistomainen suojautumismekanismi kyylle on pysähtyminen liikkumattomaksi ja tiheässä maastossa kyyn huomaa usein vasta lähietäisyydeltä. Kyynpureman voi välttää astumalla rauhallisesti pari askelta taaksepäin ja kutsumalla koiran rauhallisesti luokse (tämä ei ole helppoa ja tilannetta kannattaa harjoitella mielessä etukäteen). Liian nopea liike voi säikäyttää käärmeen puremaan. Käärmettä voi tarvittaessa myös ohjailla pitkällä kepillä.
Kyy saalistaa noin viikon välein ja myrkkyrauhasen uudelleen täyttyminen kestää noin viisi vuorokautta. Jopa kolmasosa kyynpuremista on vaarattomia, kyyn käytettyä juuri myrkkynsä saaliseläimeen. Nuoren kyyn purema on yleensä vaarallisempi kuin vanhemman, koska nuoret kyyt eivät pysty säännöstelemään myrkkyrauhasen annostelua.
Kyynmyrkyssä voi olla yli 20 aktiivista mm. verenkiertoelimistöön, hyytymisjärjestelmään, maksaan, munuaisiin, ruuansulatuskanavaan vaikuttavaa ainetta. Myrkkyseos on aina erilainen. Jos puremaa ei nähdä, voi tätä vahvasti epäillä, jos lemmikille kehittyy nopeasti massiivinen kivulias turvotus alue. Myrkyn maksimiteho saavutetaan noin kahdessa tunnissa. Raajojen puremat ovat vaarallisempia kuin pään ja kaulan alueen, koska liike pumppaa näillä alueilla myrkyn nopeasti elimistöön. Noin neljä prosenttia kyyn pureman saaneista lemmikeistä menehtyy.
Jos kyyn nähdään purevan, tulee lemmikki pitää mahdollisimman liikkumattomana myrkyn leviämisen hidastamiseksi. Pureman jälkeen lemmikki ei saisi liikkua itse, vaan se tulisi kantaa. Eläinlääkäriin tulee välittömästi ottaa yhteyttä. Kyynpurema vaatii eläinlääkärin hoitoa.
Jos kyistä yrittää keksiä väkisin jotain positiivista sanottavaa, niin niiden on todettu vähentävän alueella punkkien määrää. Kyyt pitävät kurissa pienjyrsijäkantaa, joka toimisi isäntinä punkin kehitysmuodoille. Turvallisia ohituksia!
Vanheneva lemmikki
Milloin lemmikki on vanha
Siihen, milloin lemmikki alkaa osoittaa vanhenemisen merkkejä, vaikuttavat geenit, koko, yleiskunto, paino ja terveydentila. Pienet koirat ja kissat ovat senioreita noin 10 vuoden iässä, suuret koirat jo 6–7 vuoden iässä. Harmaantuminen ei kerro koiran iästä vaan voi alkaa nuorellakin koiralla geeneistä johtuen.
Moni ajattelee, että eläin vain tulee vanhaksi, jolloin haluttomuus ja muutokset käytöksessä ovat normaaleja ikääntymisen merkkejä. Taustalla on kuitenkin hyvin usein ikääntymiseen liittyvä, hoidettavissa oleva ongelma terveydentilassa. Ennaltaehkäisy on kaikista tehokkainta ja kustannuksiltaan edullisinta hoitoa ja siksi vanheneva lemmikki on hyvä tutkia eläinlääkärissä vuosittain. Vanhuus ei ole sairaus!
Miksi lemmikki ei halua enää liikkua
Liikkumishaluttomuuden taustalla on usein nivelrikko eli “kuluma nivelissä”. Kivun takia koirat ovat kankeita liikkeelle lähtiessä erityisesti pidemmän lenkin jälkeisen levon jälkeen ja lenkin loppuopuolella liikkuminen voi olla hitaampaa tai kankeampaa. Kissoilla nivelkipu huomataan usein hyppimishaluttomuutena. Kissa ei esimerkiksi hyppää pöytätasolle vaan etsii helpomman reitin tuolin kautta, miettii hyppyjä pidempään ja tarpeet voivat tulla laatikon ulkopuolelle, koska laatikkoon hyppääminen tekee kipeää.
Kun jokin paikka kropassa on kipeä, siirtää nelivetoinen eläin painoa selälle ja vähemmän kivuliaalle raajalle. Pikkuhiljaa syntyy uusia rasitusvaurioita epätasaisen kuormituksen takia. Liikkumisen vähentyessä lihakset surkastuvat. Kun kierre on jatkunut vuosia, voi liikkuminen olla vaivalloista köpöttelyä ja seisoessakin koira vaihtaa jatkuvasti painoa jalalta toiselle.
Nivelrikon aiheuttamasta kivusta kärsivän lemmikin hoitoon käytetään kipeässä paikassa vaikuttavia tulehduskipulääkkeitä ja hermostossa kipua vaimentavia lääkkeitä. Lääkityksiä on usein mahdollista jatkossa vähentää, kun hoidossa ovat mukana fysioterapia sekä muut kipua helpottavat keinot kuten akupunktio, nivelsuojavalmisteet ja ihannepainoon laihduttaminen. Nivelrikkoinen lemmikki hyötyy jo pienestäkin painon pudotuksesta. Nivelrikkoiselle koiralle sopii yleensä paremmin useampi lyhyempi lenkki päivässä kuin yksittäinen pitkä lenkki tai rajuja liikkeitä sisältävä liikunta (kuten pallon heitto).
Liikkumishaluttomuuden taustalla voivat olla myös sydämen tai hengitysteiden sairaudet. Eläinlääkäriin kannattaa hakeutua, jos vanha koira läähättää paljon tai kissan hengitys tihentyy, lemmikki yskii, nukkuu yöt levottomasti tai väsyy helposti. Sydän- ja hengitystiesairauksiin on olemassa lääkityksiä, joilla voidaan saada lemmikille lisää hyvälaatuisia elinpäiviä.
Toiset lihovat, toiset laihtuvat
Aktiivisuuden vähentyessä monet lemmikit ovat alttiita ylipainolle. Ihannepainoisella lemmikillä kylkiluut pystyy laskemaan, mutta ne eivät näy, ja vyötärö erottuu ylhäältäpäin katsoessa. Kissoilla kaloreiden tarve kasvaa usein kissan ikääntyessä ja entisellä ruokinnalla moni vanha kissa alkaa laihtua.
Lihomisen ja laihtumisen taustalla voi olla hormonaalisia ongelmia. Tynnyrivatsaisella runsaasti juovalla ja turkiltaan huonolla koiralla voi olla lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminnasta (Cushingin tauti) ja runsaasti juovalla laihtuvalla lemmikillä sokeritauti tai munuaisten vajaatoiminta. Ylivilkas, aina nälkäinen ja janoinen laihtuva kissa taas voi kärsiä kilpirauhasen liikatoiminnasta. Myös kasvaimet ovat yleisempiä iäkkäämmillä kuin nuorilla eläimillä ja ne voivat aiheuttaa mm. laihtumista tai nesteen kertymistä vatsan pömpötystä, jolloin eläin näyttää lihavammalta.
Virtsatietulehduksia on vanhoilla eläimillä nuoria enemmän limakalvojen puolustuskyvyn heikentymisestä johtuen. Myös virtsan laimeneminen runsasta juomista aiheuttavien sairauksien takia altistaa virtsatietulehduksille. Ummetuskin on iäkkäämmillä lemmikeillä yleinen vaiva, jonka taustalla voi olla esim. vähäinen juominen tai ulostamisasentoon liittyvä kipu.
Suu vaatii hoitoa
Yli kolmevuotiaista koirista 80 % ja kissoista 70 % kärsii jonkin asteisesta tulehduksesta hampaita ympäröivissä kudoksissa. Iäkkäiden lemmikkien suut ovat monesti hoitamattomina erittäin huonossa kunnossa ja aiheuttavat niille jatkuvaa kipua.
Pitkäaikaisen hammaskivun tunnistaminen voi olla vaikeaa. Hammaskipuinen ihminenkään ei helpolla lopeta syömistä eikä se, että lemmikki pystyy syömään, ole tae kivuttomasti suusta. Iäkkkäiden lemmikkien nukutuksen turvallisuus on kehittynyt paljon viime vuosina, joten nukutuspelon takia suuta ei kannata jättää hoitamatta.
Moni väsynyt ja haluton lemmikki on palautunut iloiseksi ja aktiivisiksi kipeän suun hoidon myötä!
Heikkenevät aistit
Kuulo on aisteista tyypillisesti ensimmäinen, joka alkaa heikentyä. Lemmikki saattaa nukkua sikeästi ihmisten tullessa kotiin, vaikka aiemmin jo avaimen kääntäminen lukossa on saanut lemmikin ryntäämään ovelle. Toisille vanhemmille lemmikeille kehittyy myös koviin ääniin liittyviä pelkotiloja. Lemmikille kannattaa yhdistää käskyihin käsimerkkejä, joita voi käyttää kuulon huonontuessa.
Näkö heikkenee, koska silmien linssit menettävät joustavuuttaan ja samentuvat ikään liittyen. Muutos on tärkeää erottaa varsinaisesta kaihista, joka usein aiheuttaa toissijaisen silmänpainetaudin myötä kipua. Näön heikentyessä kannattaa pitää kiinni rutiineista ja liikkua tuttuja reittejä. Tutussa ympäristössä näön heikkenemistä ei välttämättä lainkaan huomaa ja se saattaa tulla yllättäen esiin lemmikin törmäillessä huonekalujen siirtelyn jälkeen.
Kun näkö ja kuulo heikkenevät, ei lemmikki huomaa enää asioita samalla tavalla ja muuttuu usein passiivisemmaksi. Vanha lemmikki tarvitsee tämän takia enemmän ihmisen järjestämää puuhaa pysyäkseen valppaana, pirteänä ja elämänhaluisena.
Yhteenveto
Seniorilemmikit kannattaa käyttää eläinlääkärin tarkastuksessa vähintään vuoden välein, jotta mahdolliset sairaudet huomattaisiin jo alkuvaiheessa, jolloin hoidon ennuste on usein parempi. Samalla tarkastetaan myös suun kunto ja tarvittaessa varataan aika hammashuoltoon. Eläinlääkäriin on syytä hakeutua myös jos lemmikkisi alkaa laihtua tai lihoa, muuttuu väsyneemmäksi tai ylivilkkaaksi, sen syömis- tai juomistottumukset muuttuvat tai se alkaa hengästyä aiempaa helpommin. Myöskään jäykkyys, ontuminen tai hyppäämishaluttomuus eivät ole vanhuuden vaan kivun oireita ja niitä voi ja pitää hoitaa.
Lähde: http://www.sympaatti.fi/artikkelit/vanheneva-lemmikki